Kesäpäivä Kangasalla

[2] Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.

Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.

Jos murhe tai riemu nostaa tääll’ lauluhun säveleet, niiss’ ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet.

Af Längelmänvesis fjärdar där skimrar ett silfverband, och Roines älskliga vågor i fjärran kyssa dess strand.

Och hundrade öar simma allt uti dess vida famn, naturens gröna tankar i blåa vågornas hamn.

Du helige himlens Herre, hör lilla fågelens bön: ack, hur är din jord så ljuflig!